Aivojumppaa ja huikkaa loppuviikosta

Viikonlopun viettoni lähti tällä viikolla käyntiin jo poikkeuksellisesti keskiviikkona, kun sattui osumaan paffin jättipottivedossa 100 euron voittolunastus, jonka kotiutin pankkitililleni.


Mikrotasolla pitää tukea paikallisia yrityksiä ja suomalaista tyota, niin mitä kirjoitin vähän flänäpäissäni Facebook-päivitykseni sinne keskiviikkona/torstaina, että oli hyvä päivä, kun päädyin lounaalle kotilähioni italialaistyyppiseen perheravintolaan syomaan normaalikokoisen Milano – pizzan, tuplasin mustaa seiskaa paikallisen R-kioskin villit kakkoset -pelissä parin kympin kolikkoulosmaksun jäljiltä, tarjosin paikalliselle kadunmiehelle oluet, sekä lähdin viinakauppaan Turun Stockmannin alakertaan antamaan oman panokseni Suomen kansantalouden pyorimisen osalta lähtemisen jo torstaina, joka poiki filosofisen kysymyksenasettelun, jossa on myos semanttista vivahdetta, joka liittyy taloussosiologiaankin, ”Suomen kansantalous lähtee pyorimään jo torstaina (kysymysmerkki)”.


Vapauden tunnit käyvät vähiin: Aloitan huomenna uudessa talousalan tyopaikassa pientuotehinnoittelutiimin vastuullisenä jäsenenä puolen vuoden tyosopimuksen tehtyäni.


Suljin korkin jo lauantaina aamuyostä, ja lauantai-ilta kului Yle puhetta kuunellen, ja vietin aikaa rakkaan harrastukseni suomen kielen parissa täyttäen Kolmiokirjan kustantamaa ”Kotimaan ristikot” -julkaisua samalla kuunellen Yle Arkisto -lähetyksiä puheelta. Lisäksi jatkoin keskeneräistä ruotsalaista nykydekkaristin debyyttidekkarin lukemista.


Vaikka suljin jo Koskenkorvapullon korkin lauantaina aamuyon tunteina, hain korjaussarjan six-packin aamulla lähimarketista, mutta lopetin tältä erää juomisen kuin seinään: Ei tyopaikalle sovi mennä edellisiltana vielä sunnuntaina ottaneena, mitä sitten aikaa taas viettää kosteampaa vapaa-aikaa seuraavan viikon perjantaina toiden jälkeen pitkäripaisessa käynnin jälkeen.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.